Jooga on ikivanha traditio, jota alettiin systemaattisesti kehittää ja kirjata ylös satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua.
Länsimaihin jooga rantautui ensi kertaa vuosisadan vaihteessa ja suuren yleisön harjoitusmuodoksi kuitenkin vasta 1950-luvulla.
Koska joogalla on pitkät perinteet, siitä on myös lukematon määrä versioita, näkökulmia ja mielipiteitäkin. Toisaalta: vanhat, hyväksi havaitut ja vuosituhansien aikana testatut ja kehittyneet harjoitukset tarjoavat vankan pohjan muokata ja varioida joogan perusperiaatteita tähän aikaan ja paikkaan sopivaksi. Samoin eri ihmiset voivat tarvita ja kaivata erilaisia tapoja harjoittaa joogaa – tai ylipäänsä pitää huolta mielestään ja kehostaan.
Yksinkertaisesti sanottuna jooga on tutkimusmatka ihmiseen, omaan itseen. Voisi sanoa, että se on tiede, joka opettaa oman kehon ja mielen hallintaa, keskittyen vain oleellisimpaan – paraikaa elettävään hetkeen.
Jooga puhdistaa ajan mittaan mielen ja opettaa elämään ja tarkastelemaan jokaista hetkeä juuri sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen usein mielikuvissa väritämme. Kokemuskoodisto, jonka olemme saaneet eletyn elämän kautta vaikuttaa usein elämäämme liiankin hallitsevasti. Sen ymmärtäminen ja puhdistaminen saa mielen ja kehon suhtautumaan uudella tavalla itseemme, kanssaihmisiimme ja ympäristöömme. Jooga on nöyrtymistä itselle ja elämälle.
Liian usein joogaan liitetään itämaista mystiikkaa jälleensyntymisineen ja karman lakeineen. Jooga on filosofia. Siitä voi lähteä mihin suuntaan kukin haluaa. Jooga itsessään ei pidä sisällään mitään uskonnollista (vrt. bhakti-jooga, joka on uskonnollista). Jooga elää meidän mukanamme: miten tämä aika ja me sitä muokkaamme – tarpeen mukaan!
Joogan perinteet korostavat moninaisuutta
Jo intialaiseen kulttuuriin nivoutuva joogaperinne osoittaa, miten suvaitsevaisuus ja monet tavat tehdä kuuluvat joogan perusfilosofiaan. Usein puhutaan neljästä joogan tiestä, joista oikeastaan vain yksi on fyysisen harjoituksen tie. Kaikilla joogan poluilla on sama perimmäinen tavoite: yhteys sieluun/omaan itseen. Ehkäpä tämän voisi kiteyttää ja yksinkertaistaa tavoitteeksi löytää tie onnellisuuden kokemiseen arjessa, joka päivä. Joogan perinteiset neljä pääväylää ovat kuitenkin kovin erilaisia:
- KARMA-jooga korostaa toimintaa, pyyteetöntä työtä ja toisten auttamista epäitsekkäästi
- BHAKTI-jooga on rakkauden joogaa, omistautumista itseään suuremmalle
- JNANA-joogassa etsitään tietä tiedon, itsen opiskelun ja ymmärtämisen kautta
- RAJA-jooga on ”mielen ja kehon tiedettä”, jossa työstetään niihin liittyviä harjoituksia – kuten:
- ASTANGA-jooga, joka nykyään viittaa suosittuun dynaamiseen ja fyysisen joogan lajiin, on alun perin merkinnyt Raja-joogan synonyymia.
Astanga tarkoittaa kahdeksaa mielen ja kehon joogan osatekijää, jotka johdattavat joogaajaa tällä tiellä. Tradition mukaan ne ovat mm. asioita, joita tulisi välttää (esim. äärimmäisyydet, väkivalta, valehtelu); asioita, jotka edistävät hyvinvointia (tyytyväisyys tähän hetkeen, kehon ja mielen puhtauteen pyrkiminen); jooga-asanoita eli fyysisiä asentoja; hengitysharjoituksia; mietiskelyä, jne
- HATHA-jooga, yleisesti käytössä oleva termi, viittaa nimenomaan joogan fyysiseen harjoitukseen. Useimmiten joogatunti on HATHA-joogaa – on se sitten lempeää rentoutumistekniikoiden ja hengityksen harjoittamista tai haastavia dynaamisia liikesarjoja.
Joogan harjoittamisen ainoa edellytys on, että toimitaan ja samanaikaisesti kiinnitetään huomiota toimintaan
– Desikachar